Alkuun en ollut edes äärettömän ihastunut asuntoon. Löysin vain vikoja ja puutteita, mitä en unelmakotiini halunnut. Hintaakin oli yhdelle ihmiselle liikaa. Kuukauden kuluttua välittäjä otti yhteyttä, että asunnon hintaa on laskettu. Siispä kävin uudestaan katsomassa asuntoa. Voisiko kuitenkin...?
Näin itseni sittenkin asumassa tässä - laittamassa ruokaa uudessa keittiössäni, nauttimassa kesäisestä auringonpaisteesta omalla pihallani... Oli pakko saada oma koti! Siispä tein tarjouksen. Pitkän ja piinaavan tarjouskauppakilpailun voitettuani oli hymy herkässä ja aloin heti pakkaamaan elämääni muuttolaatikoihin.
Siinä pakkaillessani mieli oli silti hieman haikea. Vuokra-asunto idyllisessä vuonna 1950 rakennetussa puutalossa lähellä kaupunkin keskustaa oli ollut minulle rakas koti 10 vuoden ajan. Niiden seinien sisälle mahtui niin paljon iloa ja suru ja kaikenlaisia elämänvaiheita.
Kaiken kodinperustamiskiireiden keskellä, en ole ehtinyt aikaisemmin perustaa blogia.Monet sitä ovat kyselleet askartelupiireissäkin. Askartelen kaikenlaisia onnittelukortteja ja matkustelen paljon, joten tarinoita niistäkin tulette kuulemaan. Enjoy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti